MINERALIA-lehti arvostelun kohteena

Yhdistyksemme perustama ja marraskuun 16. päivänä 2012 julkistama, kaikille avoin MINERALIA – Kiviharrastajan Kuvalehti on herättänyt ihastusta ja saanut runsaasti kiitettävää palautetta. Nettilehteemme (vanhoilla kotisivuillamme) ehti tutustua viime vuoden loppuun mennessä 700 ihmistä ja painettu lehti on mennyt hyvin kaupaksi. Myös vuosikertatilauksia tälle vuodelle satelee päivittäin.

Kiittävien kommenttien lisäksi löytyy ainakin yksi mielensäpahoittaja. Hän on kirjoittanut Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistys ry:n Kivi-lehteen (1/2013) julkaisuarvostelun lehdestämme. Itse Mineraliaa hän ei juurikaan arvostele, vaan kohdistaa katkeruutensa lehden tekijöihin.

 Kävimme Tampereen Kivikerhon porukalla kiviretkellä Paraisten kalkkikivikaivoksella toukokuussa 2012, oppaanamme Satu Hietala. Retken löytöjen innoittamana toivoimme Sadulta juttua lehteemme. Juttu julkaistiin upouudessa Mineraliassamme 1/2012. Kyseinen juttu Paraisten kivistä sekä siihen liittyvät jutut fluoresoivista kivistä ovat Kivi-lehden kirjoittajan ryöpytyksen kohteena. Julkaisemme Sadun vastineen tässä
nettisivuillamme.

 1 Paraistenkaivos LH

Vastine Kivi-lehden (1/2013) Mineralia-lehdestä kirjoitettuun lehtiarvosteluun

Normaalisti kirja- ja lehtiarvosteluihin ei kirjoiteta vastineita, mutta normaalisti ei myöskään ole ollut tapana arvostella toisten kivikerhojen jäsenlehteä! Koskaan aiemmin en ole törmännyt tilanteeseen, että toiseen kerhoon kuuluva jäsen arvostelee tällä tavoin toisen kerhon jäsenlehteä sekä henkilökohtaisesti siihen kirjoittaneita henkilöitä. Näinkö Kivi-lehti halusi todella toimia?


Tämän jälkeen tuskin kukaan harrastaja uskaltaa kirjoittaa ainakaan Kivi-lehteen!


Seppo Lahden kirjoitus on aiheuttanut paljon närkästystä kiviharrastajien keskuudessa ja olen saanut useita viestejä, joissa ihmiset ilmoittavat tilaavansa mieluiten Mineralia-lehden eli toisin sanoen jättävänsä SJHY:n jäsenyytensä. Kirjoitushan oli siis enemmän katkeraa tilitystä kuin varsinaisesti mikään lehtiarvostelu. On jo sinänsä perin outoa muutenkin haukkua tällä tavoin julkisesti kollegoita, olemmehan kaikki samassa työpaikassa ja teemme yhteistyötä kiviharrastajien kanssa. 


Artikkeleihin tulee aina virheitä, niiltä ei voi välttyä vaikka yrittäisi kuinka huolellisesti kirjoittaa. Vaikka Paraisten juttuni ei perusteluja tarvitse niin mainittakoon kuitenkin, että syy miksi kirjoitin Paraisista, lähti puhtaasti kiviharrastajien pyynnöstä. Vuosien varrella useat kivikerhot ja yksittäiset harrastajat ovat vierailleet louhoksella. Paraisten mineraalien tunnistaminen ei ole harrastajalle eikä sen kummemmin ammattilaisellekaan helppoa. Ainoa saatavilla oleva teos Paraisten mineraaleista tosiaan on lähes 100 vuoden takaa.  Se, että aina ei ole olemassa tuoreempaa tietoa, koskee myös joitakin muitakin mineraalirikkaita ja keräilijöille tuttuja paikkoja. Paraisten mineraaleista siis ainoat lähdeteokset ovat Laitakari, A. (1921). Über die Petrographie und Mineralogie der Kalksteinlagerstätten von Parainen (Pargas). Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 54, 113 p. 3 pls. sekä Kai Hytösen Suomen mineraalit-kirja ja Fjäder, K. 1999. Paraisten kivet. Kivi 17 (2), 8-14. Artikkeliini oli siis kerätty tiedot näistä lähteistä sekä omista havainnoistani.

2 Paraistenkaivos LH

Viime kesänä kävin kaksi kertaa Paraisilla eri kivikerhojen kanssa. Tampereen kivikerhon kanssa kävimme isommalla porukalla ja sitten myöhemmin järjestin Lakeuden kivikerhon retken Paraisille ja mukana oli kivikerholaisia myös SJHY:stä, Noormarkun kivikerhosta, Jyväskylän kivikerhosta, Lakeuden kivikerhosta sekä molemmilla kerroilla saimme asiantuntevat oppaat Turun kivikerhosta. Näiden runsaslöytöisten retkien jälkeen minulle esitettiin pyyntö siitä, että kirjoittaisin yleisesti niistä mineraaleista, joita sieltä ylipäätänsä voi löytää ja miten niitä voi tunnistaa.

5 Laakson Matinpargasiitti Kuva LH


Paraisten mineraalien lukumäärä on yleisessä tiedossa, se myös selviää Suomen mineraalit-kirjasta. Seppo Lahti mainitsee jutussaan, että en ole itse tutkinut mineraaleja. Tutkimisella tässä tapauksessa ilmeisesti tarkoitetaan XRD- / EDS/ mikroprobitutkimuksia GTK:n tutkimuslaboratorion suorittamana. Mineraalien tutkimiseen ja tunnistamiseen ei aina tarvita kalliiden laitteistojen käyttöä ja analysointia. Luotettavia mineraalitunnistuksia voidaan tehdä myös muulla tavoin, kuten Seppo varmasti itsekin tietää. Itse olen tutkinut näytteitä samoin menetelmin kuin miten tarkemmat mineraalitunnistukset yleensä tehdään kansannäytetoimistossa. Kansannäytteenä tulevat uudet mineraalilöydöt ja tunnistamattomat mineraalit aiemmin tutkimattomilta alueilta sitä vastoin tutkitaan laitteistoilla GTK:n tutkimuslaboratoriossa. Tämä lisää GTK:n tietopankkia mineraaliesiintymistä. Kansanäytetoimistoon tulee vuosittain noin 6 000 näytettä tutkittavaksi. Kaikki näytteet tutkitaan ja niistä lähetetään kirjallinen vastaus myös lähettäjälle. Usein löydöistä kirjoitetaan myös pitempiä vastauksia ja raportteja.

3 satu ryhma paraisilla Kuva RI

Seppo Lahti mainitsee, että on tutkinut Paraisten mineraaleja jo 10 vuotta, kuitenkaan hänen tekemistään Paraisten tutkimuksista ei ole olemassa ainoatakaan raporttia. Samoin hän mainitsee, että on tutkinut pitkään mineraalien fluoresenssia. Tästäkin aiheesta ainoa raportti on kuitenkin edelleen Kari A. Kinnusen raportti Suomen fluoresoivista mineraaleista (1989 ja 1990). Toivoisinkin, että Seppo voisi nyt tästä hänen mielestään kehnon Paraisten juttuni innoittamana itse kirjoittaa louhoksen mineraaleista!


Kivien kerääminen ja popularisoitujen artikkeleiden kirjoittaminen on myös itselleni harrastus, jota teen vapaa-ajalla eli olen itse myös kiviharrastaja. Seppo Lahti tuntuu siis myös unohtaneen, ketä varten Kivi-lehti sekä Mineralia-lehti on. Käsittääkseni lehtiä ei kuitenkaan kai alun perin ole tarkoitettu pelkästään mineralogisten tutkimustulosten esittelyyn vaan kirjoitusten tarkoituksena on ollut kertoa yleisesti erilaisista geologisista teemoista ja kiviharrastukseen liittyvistä asioista. Kovin tieteelliset kirjoitukset eivät siis kuulu näihin lehtiin vaan juttujen tulee olla popularisoituja niin, että aloitteleva harrastajakin pystyy saamaan niistä jotain irti.


Yhteistyö kivikerhoihin on meille kansannäytetoiminnassa erittäin tärkeää. Kirjoitamme paljon juttuja eri kivikerhojen jäsenlehtiin sekä olemme mukana järjestämässä retkiä erilaisiin geologisiin kohteisiin. Kivikerhojen lehdet ovat hyvä kanava geologisen tiedon levittämiseen. Tampereen kivikerhon lehti on samalla kaikille avoin nettilehti, ei vain ainoastaan jäsenistölle tarkoitettu. Kivi-lehden suhteen ongelmana on ollut se, että lehti on tarkoitettu vain jäsenille ja siitä ei voi tilata halutessaan edes irtonumeroa. Samalla tavalla kansannäytetoimiston Etsivä Löytää -lehti menee vain aktiivisille kansannäytteiden lähettäjille, mutta toki sitä jaetaan myös erilaisten tapahtumien, kuten kivimessujen yhteydessä. Kirjoittajina ja geologisen tiedon levittäjinä emme tietenkään ole sidottuja millään tavalla julkaisemaan kirjoituksiamme tietyn kivikerhon lehdessä, vaan kirjoitamme useisiin lehtiin ym. julkaisuihin. Voidaan edelleen kirjoittaa Kivi-lehteen mikäli Kivi-lehden toimituskunta näin haluaa. Samoin kuin olisi hyvin toivottavaa että Seppo Lahti halutessaan voisi myös kirjoittaa Mineralia-lehteen.


Emme siis toivo mitään hajaannusta kivikerhojen kesken, kuten Seppo Lahti totesi vaan päinvastoin, Mineralia lehti yhdistää kerhoja koska lehteä voi lukea ilmaiseksi kerhoon kuulumatonkin harrastaja. Monilta SJHY:n jäseniltä on tullut erittäin positiivista palautetta. On vain rikkaus, että on olemassa useampia lehtiä ja tämä on siis pelkästään kiviharrastajien etu.


Mineralia-lehti on siis saanut runsaasti positiivista palautetta. Lisäksi eri kivikerhot ovat tilanneet lehteä jo nk. kestotilauksena ja kokeneet, että lehti on ns. ”kaikkien kivikerhojen yhteinen”. Tämä on vain pelkästään positiivinen asia, koska pienemmillä kivikerhoilla ei ole mahdollisuutta tuottaa omaa jäsenlehteä. Yleensä kivikerhojen rahalliset resurssit riittävät vain lyhyisiin jäsentiedotteisiin.


Seppo Lahti mainitsee kirjoituksessaan, että Mineralia-lehden ilmestyminen on kova isku Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistykselle. Mielestäni yhdistyksen toiminnan ei pitäisi ajatella perustuvan vaan pelkästään lehteen, eihän näin ole muillakaan kerhoilla. SJHY:llä on tarjolla myös paljon muuta monipuolista toimintaa jäsenistöllensä, on hiontakursseja, retkiä ja esitelmiä ym.


Seppo Lahti arvostelee kovin sanoin myös Mineralia-lehden kuvia. Kuvista olemme saaneet ainoastaan myönteistä palautetta. Focus stacking -kuvien erinomaisuus tulee selville hyvin, kun katselee täysikokoisia kuvia. Jutussa käytettyjä kuvia löytyy Itä-Suomen yksikön geologi Jouko Vanteen flickr-sivustolta. Sivuilta löytyy myös tarkempi esittely menetelmästä.


Satu Hietala 17.2.2013